En itse käytä kovinkaan usein tota tyhmääkin tyhmempää sanontaa "Elämä on". Mutta nyt se  tuntui sopivalta. Alkukesä meni taas kerran kotona nyhjäämiseen. Sellaista elämä on. Kun ihminen on laiska, tai murehtii menneitä tai tulevaa, eikä saa mitään aikaan, niin harmi, ei voi mitään. Elämä on sellasta. Pitäis oppia elämään jokainen hetki täysillä, olla iloinen ja jättää se typerä masentuneisuus kokonaan pois. Mitä murehtimalla saavuttaa? Ei ainakaan parempaa oloa.

Yritän nyt viettää aikaa kavereitteni ja ystävieni kanssa, käydä erilaisissa tapahtumissa, keksi jotain muuta tekemistä kuin koneella istuminen ja lukeminen.

Taidan tehdä sen puhumani esitelmän jostain kuuluisasta henkilöstä. Hmm... Tietäisipä vain, kuka se voisi olla. Joku sellainen, jonka elämässä on tapahtunut paljon. Ei mitään hissan kirjan Kleopatraa, josta jokainen on kuullut tarpeeksi koulussa. Joku sellainen henkilö, joka ei oikeastaan ole kovin tuttu, mutta kuitenkin kaikki tietää sen. :D


Kuten olen joskus sanonut, rakastan vertauskuvia ja sanontoja. Niitä on ihana tunkea joka paikkaan. Varsinkin vertaukset ovat kivoja, voi käyttää jotain tuttua vertausta, mutta voi itse keksiä jonkin aivan uuden vertauksen. Sanonnat voivat myös olla vertauskuvia, eivät toki kaikki. Ja sanontoja ei oikeastaan voi keksiä itse. Tai voi, mutta jos heitän jonkin sanonnan, jonka olen itse kehittänyt, ei kukaan muu vielä tunne sitä tai tiedä mitä se oikeasti tarkoittaa.