.... joskus sattuu niin, että jokin asia ei yksinkertaisesti mene kuten on suunniteltu? Niinkuin tänään. Kaverini kanssa oltiin suunniteltu menevämme tänään yhteen hevostapahtumaan katselemaan. Sinne on matkaa yli sata kilometriä... Kaverini isän piti viedä meidät, mutta hän ei sitten päässytkään. Kysyin isältäni, että voisiko hän kyytiä meidät. Isä oli ensin kovin vastahakoinen; olisi ollut paperihommia ja muuta tekemistä. Suostui kuitenkin. Sain tahtoni ja kaverini tahdon läpi, mutta aina aluksi, tuntuu, että pitikö sittenkään alkaa suostuttelemaan isää... Tuntuu, että ei se olisi tahtonut tai jaksanut lähteä, mutta lähti kuitenkin. Vaikeeta. Nyt tuntuu jo paremmalta, isäkin näyttää jo olevan hiukan innoissaan matkasta. :)